Ei nukuta. Join tipattomuuttani illan aikana niin monta kuppia kahvia ja teetä, etten luultavasti nuku koko kuukauden aikana. Eipä hullumpaa. Jospa saisin tässä vaikka kirjoitettua graduni, jonka laskennallisesti arvioidaan valmistuvan 1400 päivän kuluttua. Siis 1400 päivän päästä, jos kirjoitan sen kolme riviä, mitä olen tähän mennessä saanut aikaiseksi. Mutta jos en nuku enää koskaan, ja kirjoitan saman ajan, siis tuplana, arvioitu valmistumisaika puolittuu ja työn palautus tapahtuu jotakuinkin 700 päivän päästä. Humanisti viettää yön tunnit tekemällä laskusuorituksia. Mitäpä muutakaan? Oikeasti tänään oli aika jännittävä ilta ja osin sen vuoksi käyn ylikierroksilla. Kävin Kukassa tuntemassa itseni huijatuksi runoillassa, Alvarissa teellä ja Klubilla kuuntelemassa bändejä. Jälkimmäisessä tapasin ohimennen erään sellaisen ihmisen, johon tahdon tutustua. Joo joo, kyseessä on miespuolinen henkilö, mutta ihan rehellisyyden nimissä (koska sitä on ollut viime aikoina niin ilmassa), ei minulla ole tällä hetkellä ketään kohtaan minkäänlaisia romanttisia ajatuksia. (Paitsi.) Harvoin sitä tapaa sellaisia oikeasti mielenkiintoisia ihmisiä, joilla ei heilläkään ole mitään ketkuja taka-ajatuksia (siis minullahan on ihan täysi oikeus rinnastaa romanttiset ajatukset ketkuihin ajatuksiin). Luulisin. Sittemmin jatkoin rehellisyyslinjaa ja kolautin taas itseni. Luultavasti minä voisin näinä päivinä mennä pirstaleiksi ihan vain kosketuksesta. Älkää kokeilko, tahdon säilyä ehjänä. – - Ja tämä blogihan ei sitten ajaudu vuodatukseksi, ei. Edellinen oli sitä ihan riittämiin. Tämä blogi tulee näyttämään palasia elämästä, tajunnanvirtaa, hetkiä (mutta niihin mahtuu huonojakin, joten kai niistäkin pitää puhua tai jotain sanoa tai edes tuntemuksia, kokemuksia). Edellä mainittuun aiheeseen en aio palata enää. Minua hävettää olla drama queen sellaisen seurassa, joka ei sellaista ansaitse. Mutta se on minun tapani irrottautua (en sano, että koen sen hyväksi, kaikkea muuta) ja irrottautuminen vaatii täydellisen irrottautumisen. That’s it. Eikä vieläkään väsytä. Luulenpa, että käyn taistoon tuulimyllyjä vastaan ja otan kutimet kauniisiin käsiini. Seuraavaksi on edessä kuvioiden kutominen. Ja minähän pidän haasteista. (Paitsi että kumoan heti väitteeni, sillä minä pidän siitä, että asiat ovat helppoja. Ja asioilla tarkoitan ihmisiä. Ja kutimilla tarkoitan ajatuksiani. Kuviot ovat kuvioita, kutominen, no se on just sitä).
