Osittain liittyen edelliseen avautumiseeni kirjoittamisen ongelmista ja osittain kaikkeen tähän kiireeseen ja hoppuun, jota itselleni olen haalinut, minun tekisi mieleni kirjoittaa tänne(kin) vain ranskalaisilla viivoilla tai/ja piirrellä mind mapeja. Samaa metodia olen toteuttanut sekä yleisen kirjallisuustieteen proseminaari I alustuksen ja tutkimussemmatyönikin kohdalla. Toimii. Siispä, koska minun pitäisi par’aikaakin solmia johtolankoja identiteetin, postkolonialismin ja performaation välillä, listaan viimepäivien ajatuksia & asioita:
- Tiistaina kävin katsomassa Jo-Jo Teatterin uusimman näytelmän, Lars von Trierin dogmasta teatteriesitykseksi sovitetun Idiootit! Noin tunti sitten lähetin Tylkkärin päätoimittajalle siitä sangen tiiviin arvostelun.
- Eilen ilmoittauduin irkkutanssin pohjoismaisiin kisoihin Feis 2008:aan, jotka pidetään marraskuussa Suomessa. Sinne asti joutuu lähtemään. Sitä ennen treenaan esiintymisvalmiuttani tanssimalla Muusan Kalevalanpäivän juhlassa fuusioirkkua. Tai jotain.
- Tanssiin liittyen, olen rampauttanut vasemman musculus biceps femorikseni, ehkä. Hetkeen en veny sillä jalalla spagaatiin, pahus (toisella jalalla en muutenkaan – että ihan vaan jos teitä kiinnostaa). Huomaako kukaan, kuinka välttelen parhaani mukaan kirjoittamisprosessin aloittamista? No, minä olenkin aamulla parhaimmillani, myös kirjoittamisaktiivisuuteni suhteen.
- Kalenterin käyttöni on ihan hunningolla. Muistin tänään puoli tuntia ennen kevään ensimmäistä seminaari-istuntoa, että sellainenkin on. Enkä minä tietenkään ollut hakenut käsiteltävää työtä, mistä toimiston Ulla-Maija minua hiukan näpäytti. Mutta rehellisyyttäni kerroin sekä opponoitavalle, että ohjaajalle näin päässeen käymään, enkä saanut muita sanktioita, kuin käskyn hävetä. Ja minähän häpesin ja pääsin istunnosta helpolla.
- Tapasin tänään Edulla teknisentyön kurssin opiskelutoverin ja pitkällisten opekeskustelujen myötä aloin taas haikailemaan. Taidan ojennella näitä lonkeroitani tänäkin keväänä myös TOKL:n suuntaan…
- Lauantaina olen menossa avantouimaan. Toivottavasti meri jäätyy siihen mennessä.
- Huomasin Edulla blogiini kurkatessani, että jotkin kuvat todellakin aukeavat valtavan suurina. Korjaan asian, mutta myöhemmin.
helmikuu 10, 2008 kello 11:55 am |
Heh, se on tää haikailuvaihe näköjään semmonen, että vaihtuu se, mihin mennä, niin itse kullakin alati. Mää sain tietää tällä viikolla, että näistä kirjallisuudenopiskelijoista voi kasvaa myös paremminpalkattuja kirjastotätejä. Vittu KUKAAN ei ollut niin opinto-oppaassa kuin opintojen aikanakaan kertonut tällaisesta mahdollisuudesta, ei kukaan. Opinto-opas sanoo, että humanistista tulee joko opettaja tai tutkija. Nyppii koko akatemia, mutta informaatio-opin suomien mahdollisuuksien varjolla sitä vois jaksaa vielä sen kaks vuotta. Tosin mahtavatko antaa JOOta Tampereelle kun Akademissakin aine olisi tarjolla, mutta ei näillä taidoilla, ei.
helmikuu 10, 2008 kello 2:27 ip |
Katsos poikaa! Mulla oli toi kirjastotätivaihe viime syksynä. Hitto, olin unohtanut koko homman! Mun piti silloin syksyllä jo selvitellä noita Tampereen opintomahdollisuuksia, mutta kaikessa tässä myllerryksessä se on unohtunut. Joojoossa on vaan se ongelma, että se on useimmiten Eiei, kun rahavarat ovat tosi vähäisiä :/
Humanistisen tiedekunnan opintopäällikkö on kiva kaveri näitä asioita selvitellessä! Suosittelen visiittiä siihen kivaan pikku puutaloon!
helmikuu 10, 2008 kello 2:31 ip |
…että onhan tuolla AMK:issakin sitten vielä se superkirjastotätikoulutus, jossa voi käydä maisterin jälkeen (ja/tai aikana) täydentämässä opintonsa superkirjastotätipätevyyteen. Toisinkin päin on tehty – just syksyllä meillä aloitti se yksi tyttö, joka on opiskellut itselleen siellä pätevyyden ja nyt siis opiskelee meillä …jotain …joksikin …mitä tää yliopisto-opiskelu nyt sitten ikinä tuottaakaan/tekekään ihmiselle/ihmisestä…
helmikuu 11, 2008 kello 4:26 ip |
Nii joo Laika. Ai näitä voi jotenkin yhdistellä? Hitto, tänäänkin oli niin mahtavan mukava tyyppi tekeen mulle uutta kulttuurikorttia kun lainauslappuni maailman tuuliin hukkasin, että pitäskö sitä ihan tiskin taakse hymyilemään? Voi pojat, pojat. Ja tytöt kans.