Sitä pyörii vaan. Ajatuksissaan ihan helposti näkemättä kovinkaan pitkälle. Ajatukset pyörivät kehää ympärillä, joku niistä etsii kehän keskustaa. Johtolanka. Ajatusjohto. Tämä on oppimista tämä elämä. Jos ei elinkautista opiskelua, niin elämänkoulua ja ikuista rajojenkoitosta. Aina oppii jotain, jos ei muuten, niin kompastumalla johtoihin tai katkaisemalla johtolangan. Sitä pyörii vaan, ihan kuin tanssisi, niin kuin piruetteja tehdessä alkaa päästä pyörryttämään. Silloin pitää katsoa kahdella silmällä eteenpäin. Näin opetettiin. Toisina päivinä aaltoina. Sitä pyörii vaan, kunnes alkaa pyörryttämään. Toisinaan rytmi ja nopea liike on vain parempi tapa olla. Ja silloin, kun olemisessa ei ole päätä eikä häntää, on hyvä etsiä torsona olosta se kaikkein tärkein ja kaunein.
helmikuu 19, 2008 kello 4:16 ip |
puhut liiankin totta. ainakin itsellä alkaa olla pirueteissa sellainen hyörinäpyörinä, että onpa pää pyörällä vähemmästäkin. ylikäynti lienee vaarallista. huomenna ostan litran jäätelöä, siis sellaista, josta todella pidän. makustelen sitä sitten ihan hissukseen. pysähdyn ja nautin niin jäätelöstä kuin siitäkin, että päivä on jo ainakin tuhat kukonaskelta pidempi kuin jouluna. ehkä teen tämän jo tänään… :)