Tässä minä nyt istun. Henrikinkadulla, puutalon keittiössä. Istun ja kuuntelen uusia ääniä. Makuuhuoneessani soittaa radio Groove FM:ää. Jääkaappi hurisee ja naksuu (koneellisen ilmastoinnin pistin pois päältä, se ei hurise enää). Pihalla lapset huutavat. Mitä lie leikkivät. (Kohta on kai jo nukkumaanmenoaika).
Kotini on toistaiseksi kaaoksen vallassa. Olen ansoittanut kulkureitit pahvilaatikoilla ja piilottanut itseltäni vaatteet. Astiat löysin jo, samoin osan kirjoistani. Netin saan kuulumaan, kun istun koneen kanssa keittiössä, asettaen koneen ihan liki ikkunaa ja juuri tietyssä kulmassa. (Mutta pääasia on, että pääsen näin osalliseksi Sparkista).
Puutalon tunnelma vaihtui, muttei täysin toiseksi. Huonosti suunnitellun ja rakennetun oman saunan sijaan sain käyttööni taloyhtiön yhteissaunan (tulin sieltä juuri. Supersauna, noin niin kuin sähkösaunaksi). Matala katto vaihtui liki neljämetriseen (täällä kelpaa heitellä palloja). Porinmatin loimotusta tulee ikävä, mutta sähkölaskuja ei. Uudessa kodissani on vanhat ikkunat ja vetoiset seinät, mutta toimiva kaukolämmitys. Myös pihan asukkaiden kesken tuntuu vallitsevan lämmin tunnelma (tai sitten se johtuu tänään vain minusta: eräs ohikulkija tartutti minuun aivan mielettömän hymynsä — kohtaaminen, jonka jälkeen olen ollut käsittämättömän onnellinen ja hymyssäsuin itsekin).
Niin, olen ihan tyytyväinen tähän kotiin (taisin juuri ajatella, että minusta tulee sellainen pihan vanha neiti, joka vielä vanhoilla päivilläänkin tahtoo osallistua lasten leikkeihin. Sellainen vähän kummallinen vanha neiti, joka harrastaa jotain kummia taiteita, ja jonka ikkunoissa lapset uteliaasti kiipeilevät. Taisin juuri ajatella asuvani tässä hyyyviin pitkään).
Mikäpäs tässä ollessa? (Tervetuloa kylään, tarjoan kahvit taikka teet!)
Pst. Kävin tänään palauttamassa Turun ammattikorkeakoulun tuotemuotoilu ja -valmistus -linjan ennakkotehtävät.
huhtikuu 11, 2008 kello 11:04 ip |
Kivaaa :D. Harmi kun en pääse pitkään aikaan käymään kämpässä, mutta onnea siitä silti! Kuulostaa mahtavalta.
huhtikuu 11, 2008 kello 11:04 ip |
oli Jouni
huhtikuu 13, 2008 kello 11:44 am |
Pihan vanha neiti?
Kun fuusiobändit kyllästyvät nimiin, kuten “Strantium 22″ tai “Ydinsula!”, mä voisin perustaa semmosen orkesterin kuin “Pihan vanha neiti”.
Ääh, onpa tyhmä olo. Mä en muuta mihinkään paitsi runoihin.
Ääh, onpa runollinen olo.
Onnea, hän huoleton, uuten kotoon. Mun kodissa oli eilen joutsenia. Tai pihalla, mutta kalliin asuinalueen yhteisöllisyyteen kuuluu, että tuo aukio tuossa merenrannassa lasketaan kodiksi sekin.
Kallis “piha”. Musta tulee täten Majakkarannan “Pihan vanha neiti.”
Joo. Se musta tulee.
huhtikuu 13, 2008 kello 4:34 ip |
Vitsi, oli meinailu jos oisi kuttunut ittensä vaikka tänään kahveelle tai houkutellut moiselle sinne jokikadulle, mutta tuli herätys niin myöhään ettei tässä jouda. Mutta mitä pikimmiten.
ps. ei sulla ylimääräistä puutavaraa jäänyt yli edellisasumuksesta? ;)
huhtikuu 13, 2008 kello 4:37 ip |
Tulen ensi viikolla kylään.
huhtikuu 15, 2008 kello 9:38 ip |
Hei vaan hei, uusi muuttanut!
Tuo pihan vanha täti-tunne on todella tuttua. Itse olen meidän pihan kumma höpsö täti. On ihanaa ja ihmeellistä, että ei enää olekaan se pieni tyttö, joka ihmettelee pihan tätejä, vaan on itse se ihmettelyn kohde. Lepertelen ihan kummia seinänaapurin pikkutytölle ja isommat teinilapset eivät halua tervehtiä, vaikka kuinka heitä yritän kouluttaa.
Pihatätisyys on hyvästä. Mä haluan ainakin sellaiseksi ihanaksi tädiksi, jonka luo lapset voisivat joskus tulla kylään suojaan maailmalta ja syömään mansikkajätskiä! Olla se ikuinen lapsi lasten puolesta.
Mulla oli mökillä sellainen täti.
=)
huhtikuu 17, 2008 kello 11:07 am |
No, Jouni, niin kuin sanottua: aion asua tässä kauan. Ehdit hyvin kylään :) Milloinkas olettekan tulossa takaisin. Pahus, kun mä en sitten pääsytkään visiitille…
Queenie, ollos hyvä. Luovutan nimen täten käyttöönne. Sillä ehdolla, että esitätte elokuisessa kulttuuritapahtumassa toveri-haitaristin kanssa samannimisen kappaleen!
Sammu, polttelin puut viimeisiä vaille loppuun. Ajattelinkin, että olisin voinut roudata jäämät uunillisille, mutta eipä niitä tosiaan jäänyt kuin ehkä sylillinen. Jos tahdotte käydä hakemassa, niin minun puolestani. Puuvajani on (oli) kaikkein vasemmanpuoleisin, kun tullaan kadulta pihaan. Siellä kivijalassa siis. Niin ja tervetuloa kylään kutsumattakin :)
Askelnopsa, oli kiva, kun kävit pullies kanssa. Tule uudelleenkin :D
Pihatätisyys on kivaa, Tessa-täti, olet vallan oikeassa (mulla ei tosin ole ollut sellaisia tätejä. Ei kun onpas! Mummun ruotsin-sisko, sellainen hippimummo, jonka pojan nimi on Kosmos. Mummu aina sanoi, että minä olin ihan samanlainen, kuin tuo ruotsintäti. Niin, minulle sanottiin näin, kun olin jotakin ehkä kuusivuotias. Tätiyttä nähtävissä jo nuorena!) Nyt just mulla on yritystä tätisyydelle yhteen toiseenkin paikkaan ;)