Kun oli lapsi, haaveilin kampaajan ammatista. Muina vaihtoehtoina oli ryhtyä lääkäriksi tai pianistiksi. Hieman vanhempana, teinivuosien hujakoilla tahdoin psykologiksi. Lukioaikaan näin itseni tulevaisuudessa biologina sekä edelleen psykologina. Sitten halusin lastentarhanopettajaksi. Lukion jälkeen tein välivuoden aikana töitä päiväkodissa, jonka jälkeen hautasin lastentarhanopettajahaaveet. Aloitin kirjallisuudenopinnot vailla päämäärää. Tahdoin puutarhuriksi, valokuvaajaksi, kuvataiteilijaksi ja rautaiseksi viestinnän ammattilaiseksi ja/tai graafikoksi. Jatkoin kirjallisuudenopintoja. Aloitin artesaaninopinnot ja valmistuin kalusteartesaaniksi. Haaveilin muotoilijan ammatista, sekä uudelleen lastentarhanopettajuudesta. Jossain vaiheessa mielessä kävi ajatus luokanopettajuudesta, mutta heivasin ajatuksen takaisin tuuleen. Tulin Turkuun jatkamaan kirjallisuudenopintojani, edelleen vailla päämäärää. Aloitin puukäsityön opettajan opinnot. Tuuli viuhui niin, että ajatus tulevasta opettajuudesta palasi. Mihinkä sitä sukurasitettaan karkuun pääsisi? Erään kesän matkustin kesätöihini laivalla ja haaveilin merikapteenin ammatista. Kansipojan hommatkin olisivat kelvanneet. Hain ammattikorkeakouluun muotoilualalle. Jatkan kirjallisuudenopintojani, edelleen… Aloitan syksyllä opettajankoulutuslaitoksen kuvataidekasvatuksen ja lähden ihan juuri kohta työhaastatteluun työskennelläkseni loppukesästä perinnepuuseppänä. Ja opettaakseni lapsia siinä sivussa.
